Galaksit lähellä ja kaukana.

Kuvassa suurin osa tähdistä ja sumuista löytyvät omasta tähtijärjestelmästämme, Linnunradasta. Nuolen osoittamassa kohdassa on kuitenkin aivan toinen maailma, Andromedan galaksi, josta valolla kestää noin 2,5 miljoonaa vuotta saapua kameran linssille.

Linnunrataa ihastelemassa

Linnunrata hohti kauniisti, kun malttoi ajella tarpeeksi kauas kaupunginvaloista. Kuvissa Andromedan ja kesäkolmion seutua.

Tähtitaivas takapihalla.

Juuri ennenkuin pilvet vyöryivät taivaalle peittämään kauniin tähtitaivaan, saimme isän kanssa taltioitua Otavan seutua noin minuutin valotusajalla.

Iltakävelyllä.

Yökuvauksen harjoittelua Mikkelin öisillä kaduilla. Pitkät valotusajat ovat haaste, sillä kameraa on vaikea pitää täysin vakaana usean sekunnin ajan. Jalustaa en jaksanut kävelylle raahata :).

Winter is coming.

Päivien ja öiden kylmetessä on korkea aika varautua siihen, että pian elohopea ei jaksa nousta nollan yläpuolelle. Tänään möyhittiin kasvimaa valmiiksi kevättä varten ja suojattiin timjamimatto havunoksilla.

Syyskuinen metsä paljasti monta värikästä yksityiskohtaa.

Mehiläisvahamaalausta: Perhonen ja maisemat

Loman loputtua on jäänyt harrastaminen vähemmälle, mutta olipa pitkästä aikaa mukava levitellä vahaa raudalle :)

Sieniretkellä.

Vielä pari viikkoa sitten en uskaltanut poimia kuin kantarelleja. Nyt olen laajentanut repertuaarini jo kolmeen sienilajiin - kantsujen lisäksi uskon tunnistavani myös haaparouskun ja kangastatin. Sienestyskärpäsen purema ajoi alan liikkeeseen ostamaan tuliterät sieniveitsen ja korin:

Kyllä tuntuikin mukavalta kuopsuttaa kangastatin pillistöä alkusyksyn auringon lämmössä ja metsän tuoksussa. Jotta joskus rohkenisin sienimetsälle ilman viisaampiani, hankin älypuhelimeeni erittäin näppärän oloisen sienioppaan.

Ja vaikka sienestyksen ohella tuli vähän leikittyä...

..niin koriin päätyi kuitenkin mukava määrä metsänherkkuja:

Tateista syntyi maukas pasta iltapalaksi:

Noudatin muuten ohjetta, mutta käytin kuivattujen tattien sijasta tuoreita, ja lisäsin paistamisen loppuvaiheessa joukkoon luumutomaattia.

Syksy saapuu erämaahan.

Töiden alettua viikonloppu on saanut taas aivan uuden merkityksen.. Lämmin alkusyksyn sunnuntai kului rattoisasti ranchilla ja arjen huolet unhottuivat.

Alkupäivä meni sieniä etsiessä. Hirvikärpäsinvaasio oli uskomaton, ja ilman anopilta lainattuja suojavarusteita olisin todennäköisesti kääntynyt jo muutaman metrin jälkeen takaisin torpalle.. Sieniretki ei kuitenkaan ollut turha, vaan mukaan tarttui haaparouskuja ja kanttarelleja, ja ennenkaikkea arvokasta tietoa tilan lähettyvillä olevista sienipaikoista.

Ja mikä olisi päivä luonnossa ilman luonnon tarkkailua. Tänään sain kolmannen asteen yhteyden useampaankin lajiin. Vanhoista tutuista aitan kuistin liskoista kaksi kiipesi yhtaikaa kädelle lämmittelemään. Lisäksi oli heinäsirkkaa, hiirtä, rupikonnan poikasia ja parittelevia luteita. Komea korppi lenteli metsän reunalta vilkaisemaan pihan touhuja ja kääntyi takaisin. Kaiken lisäksi kotiin tultuamme vahdimme nuoren käpytikan toipumista sen törmättyä ikkunalasiin. Jospa näiden luontokokemusten jälkeen jaksaisi taas ahertaa viikon töissä.

Ukonhattu

Ainiin, ja kanttarellit käytin tähän:

Oli sen verran makoisa pizza, että taidanpa laittaa ohjeenkin siihen.

Loppukesän ilta metsän rauhassa.

Mikään ei liene yhtä tehokas tapa lieventää töidenalkustressiä kuin illanvietto metsän ympäröimässä pihapiirissä, jossa jotakuinkin ainoa ääni lähtee heinäsirkoista. Tänään ilman kosteusprosentti tuntui lähentelevän sataa, joten pulahdus lampeen raikasti mukavasti. Sen jälkeen parit makkarat nuotiolla ja rentoutunut fiilis oli taattu. Tuli sitä vähän töitäkin tehtyä:

 
Enpä olisi uskonut vielä parikaan kuukautta sitten, että tänä kesänä ladon heiniä ( + vattua, nokkosta jne. jne..) seipäille kuivumaan -- tässä nämä nyt kuitenkin komeilevat. Takana vattupuskien alta paljastunut timjamipensas.

Mehiläisvahamaalausta - muutama harjoitus

Lumiset kuuset joulukortteihin. Idea: Levitä kaksi väriä A6-kortille, leikkaa
kahdeksi A7:ksi. Tee päällekkäisiä "hameita" kaaputtamalla väriä pois
terätyökalulla. Lisää kaaputtamalla myös jalusta ja latvatähti, ja töki terävällä
päällä tähdet (lumihiutaleet?)

Eräs mehiläisvahatöiden perusharjoituksista, mandala. Helppo tehdä
painamalla värejä raudan terävällä päällä symmetrisesti neliön mallisen
alustan ympäri.

Väriharmoniaharjoitus. Maisemassa pyritty pitämään sävyt sinisen, ruskean ja
keltaisen vivahteissa.

Laituri paikalleen.

Sim..                                                 ..sala..

                                                                         ..bim!

Tänään pääsimme ensimmäistä kertaa uimaan omalta rannalta! Laituria piti ensin jatkaa, koska edellinen alkoi olla jo aika huonossa jamassa ja uimaan mennäkseen olisi pitänyt ensin kahlata lahojen lautojen ja vesikasvien seassa... Uusi laiturinpätkä rakennettiin ponttoonien varaan, ja siihen asennetuilta tikkailta oli kiva pulahtaa raikkaaseen veteen.

Uutta laituria oli tullut katselemaan myös komea ritariperhosen toukka.

Ritariperhonen toukkavaiheessaan.

Kesäinen päivä metsätilalla.

Tämä päivä kului hikisissä mutta tyytyväisissä tunnelmissa kesäisen paahteisella metsätilalla. Polttopuiden pilkkomisen, pensaikon raivaamisen, laiturilankkujen&ponttoonien kuskaamisen, niittämisen ja perunoiden keittämisen välissä oli nautinto istahtaa viileän torpan kuistille ja ihastella oman tilan muotoutumista mieleiseksi. 

Niitimme entisen navetan kivijalan esiin grillauspaikaksi.

Ilta-aurinko oli paljon leppeämpi ja sai vanhat tutut liskoystävät hakeutumaan lämpimille hirsille. Tänään ei elämän ja kuoleman draamaa puuttunut, kun vierekkäin olivat todennäköisesti tiine lisko ja paikoilleen jähmettynyt ruumis. Kuolleen liskon väritys oli upea smaragdinvihreä, ja ehdin ottaa siitä monet kuvat ennenkuin anoppi huomasi sen olevan siirtynyt autuaammille hyönteistenmetsästysmaille.

Torppa illan valossa.

Sisiliskon elämää.

Tänään käytin taas suorastaan hävettävän pitkät tovit pelkästään sisiliskojen tuijottamiseen, vaikka metsätilalla olisi valtavat määrät hyödyllisempiäkin ajankäytön kohteita... Nämä veijarit vaan ovat jotenkin niin kiehtovia otuksia, ja niitä on paljon! Liikun niiden läheisyydessä mahdollisimman sulavasti yrittäen välttää äkkinäisiä liikkeitä tai ääniä. En halua, että ne säikähtävät ja pudottavat takiani elintärkeän talvivarastonsa -- hännän. Myös sisiliskot ovat persoonia. Alla esiintyvä kaveri on erityisen utelias, ja kiipesi vapaaehtoisesti kädelle lämmittelemään.

Sisiliskoyksilöt oppii pian erottamaan niiden erilaisten väritysten ja kuvioiden perusteella. Lisäksi hännät ovat useilta jossain vaiheessa katkenneet ja eri vaiheessa kasvua. Kuvan kauniskuvioinen yksilö oli tänään luomassa nahkaansa. Se ei välittänyt läsnäolostani, vaan antoi jopa auttaa riisumistöissään! Pidin sormella nahkaa kiveä vasten, kun lisko käveli rauhallisesti eteenpäin kiskoen itseään irti pieneksi käyneestä asustaan.

Musta alusta + pyöreä terä = kuumaisema

Mehiläisvahamaalauksen aloittelijana olen käyttänyt valkoisia alustoja töilleni, koska värilliset ovat mielestäni haastavampia. Musta alusta soveltuu kuitenkin erityisen hyvin yömaisemien tekoon. Lisäksi lämpökynään (engl. Stylus) kiinnitettävä pyöreä terä on kuin tehty täyden kuun maalaamiseen. Tämä "Kuu meren yllä" on tehty työstämällä sinisen ja vaalean sävyjä pitkin vedoin raudan avulla. Lopuksi kuu on lisätty kastamalla pyöreä terä valkoiseen väriin ja printtaamalla tarttunut väri yötaivaalle.

Perinteinen maisema mehiläisvahalla.

Maisema äidin synttärikorttiin. Tällä kertaa käytin rohkeammin värejä etuosan kasvillisuuteen. Olen todennut, että värien käyttöä ei kannata arastella tai liikaa suunnitella. Tyydyttävin lopputulos seuraa yleensä melkolailla summittain valittujen värien käytöstä. Etuosan vihreä syntyi keltaisen ja sinisen sekoittuessa, ja on luonnollisempi sävyltään kuin omistamani valmiit vihreät.

Oksia mehiläisvahalla.

Viimeisin innostukseni mehiläisvahamaalauksessa on ollut oksat ja puut. Olen alkanut pikkuhiljaa löytää oikeaa tekniikkaa rungon, juurien ja oksiston tekemiseen.

Tämä "koivikko" syntyi täysin vahingossa raudan kanssa leikkiessä. Nuoret taipuneet koivut lienevät syntyisin raudan reunakaarteesta. Kuvan alareunassa näkyy myös puro :)

Metsäpalo?

Alla vielä pari abstraktia kuvaa sekä maisema, jonka tein ystävien hääonnittelukorttia varten.