Tähtitaivaan korvike

Marraskuu oli harmaa, eikä vaihtuminen joulukuuksi näytä tuovan mitään muutosta asiaan. Olen päässyt käyttämään upouutta kaukoputkeani vain pari kertaa tänä syksynä/talvena! Onneksi tähtitaivaasta voi lumoutua muillakin tavoilla. Uusin innostukseni (tai oikeastaan lämmitetty vanha) on tähtimaisemien luominen tietokoneella. Koneeltani löytyy Gimp-niminen kuvankäsittelyohjelma, jonka saa ladattua ilmaiseksi netistä.
Netti pursuaa tutoriaaleja erilaisten avaruusmaisemien tekoon, ja silmiini osui video, jossa opastetaan luomaan tyhjästä tähtisumumaisema planeettoineen. Tässä pari työtä.

Pihkavoidetta kotimetsästä

Pihkavoide on vanha kansanlääkinnän parannuskeino haavoihin ja infektioihin. Voiteen teho ei ole pelkkää uskomusta, vaan siitä on nykyisin myös tutkimusnäyttöä. Keräsimme mieheni kanssa metsämme kuusista pihkaa ja isäni valmisti pihkasta voidetta. Seuraavassa ohjeet voiteen tekoon. 

Lasiastiaan punnittiin 15g pihkaa, 15g valkovaseliinia sekä 10g oliiviöljyä. Seos sulatettiin mikrossa pienellä teholla. 

Sulatuksen jälkeen seoksesta suodatettiin pois roskat ja muut klimpit käyttämällä apuna sukkahousuja.

Ja tässä valmista voidetta purkkiin!

Sunnuntai mehiläisvahojen parissa

Tänään tuntuu, että haluan viettää koko päivän sisätiloissa, koska jonkinlainen talven "ensiloska" on peittänyt kadut, eikä huvita lähteä kastelemaan kenkiä. Onneksi näin sunnuntaina tällainen sisällä nyhvääminen lienee ihan sallittua. Ajan saa kulumaan esimerkiksi joulukortteja askarrellen. Tässä tämän päivän tuotoksia: pari talvista maisemaa (voisi noista teettää parit joulukortitkin) sekä yksi syksyinen linnamaisema.

Joulukortteja ja leimasimen käytön harjoittelua.

Muutama viikko sitten päätin elvyttää mehiläisvahamaalausharrastustani ja tilasin Zirialta leimasimia ynnä muuta sälää aiheeseen liittyen. Leimasimet ovat uusi tuttavuus, ja koska olen niitä ihmisiä, jotka katsovat käyttöohjeet vasta sen jälkeen kun kaikki on mennyt pieleen, en oikeastaan vieläkään tiedä miten leimasimia tulisi oikeaoppisesti käyttää... Olen kuitenkin melko tyytyväinen näihin uusiin maalauksiin. Niissä näkyvät joulupukin reki, pingviinit, tammi sekä linna on kaikki siis printattu leimasimen ja musteen avulla paperille ennen vahan levittämistä. Musteen piti antaa kuivua ennnen maalaamista, jotta se ei lähtenyt leviämään rautaa liikutettaessa. Ja koska en ole malttanut niitä ohjeita etsiä, niin huomasin seuraavanlaisen ongelman: muste ei kuulla tarpeeksi vahakerroksen läpi. Tussasin siis vielä mustalla leimasimen jäljen päälle vahan kuivuttua.

Valoa ja väriä sateisiin syyspäiviin

Myrskylyhty

Mikä olisikaan parempaa aikaa poltella kynttilöitä ja muita tunnelmavaloja kuin syksy! Torpasta löytyi vanha Aladdin -öljylamppu, johon kaikeksi onneksi löytyy vielä helposti varaosia netistä. Kiitos isälle lampun henkiinherättämisestä (vai lampunhengen herättämisestä?) Myös öljyllä toimiva myrskylyhty on kaunis ja tunnelmaa luova esine.

Aladdin 

Syys kutsuu myös metsään etsimään sieniä. Valitettavasti hirvikärpästen saldo tuli tänään suuremmaksi kuin syötävien sienten. Sinänsä, ovathan nuo syötäväksi kelpaamattomat sienetkin aika komeaa katseltavaa kirkkaine väreineen. Väriä lisäsimme myös huussiin intiaanijulisteen muodossa.

Ennen kotiinlähtöä piti vielä tehdä vähän niittohommia. Nyt väsäämään muhennosta niistä muutamista tateista, joita löysimme!

Japanitunnelmia mehiläisvahalla

Omat synapsit on kytketty niin, että tällaiset värit, maisemat ja muodot tuovat mieleen Japanin, vaikken siellä koskaan ole itse käynytkään. Viimemmäksi olen innostunut kaupunkisilhueteista, koska eksyin Youtubessa katsomaan opastusvideota kyseisen tyyppisen maiseman tekoon. Olkoon tuo kaupunki nyt sitten vaikka Tokio :)

Herkkuja omalta maalta (ja vähän toistenkin)

Helle hellittää, syksy saapuu.. Ihanaa! Maallakin on nyt kivempi touhuta, kun ei tarvitse koko ajan pyyhkiä hikeä, huitoa paarmoja ja muistaa juoda vettä. Syksy on siinäkin mielessä tervetullut vuodenaika, että sen mukana maa alkaa tarjota herkkujaan.

Se tunne, kun keltaista pilkottaa sammaleiden seassa! Olen näköjään löytänyt yhden takuuvarman kantarellipaikan meidän maalta (tai teknisesti ottaen taidetaan olla jo naapurien puolella tässä.. :) ).

Kasvimaalta löytyy mm. hernettä, salaattia, tilliä, persiljaa, rucolaa, porkkanaa ja perunaa. Kurpitsat (niin kesä-, kävelevä- kuin tavallisetkin) eivät oikein menestyneet tänä kesänä. Kesäkuussa oli pitkään koleita ja sateisia kelejä, mikä saattoi verottaa satoa. Kirsikkatomaatti oli toinen kärsijä.

Keittämiset ja grillaamiset onnistuu notskilla. Nokipannukahvit aamulla.. mmmm....

Näillä eväillä jaksoi tehdä vähän töitäkin. Syksyllä riittää niittämistä ja polttopuupinoakin saatiin vähän kasvatettua.

Syömistä riittää myös eläinystäville. Ulpukanlehdelle jättämäni herukat eivät ehtineet kauan vanheta kun heinäsorsat saapuivat apajille. Olemme seuranneet kolmihenkisen sorsapoikueen kasvua kesän ajan. Sorsat ovat olleet alusta asti erittäin kesyjä, vaikkemme niitä heti syöttäneetkään. Hyörivät laiturin luona ja tulevat seuraksi uimaankin. Kivahan se on polskuttaa sorsasaattueessa :) Nyt vaan vähän huolettaa tuo pian alkava sorsastuskausi.. 

Myös toimettomaksi jääneet ampiaiset tulivat herkuttelemaan kanssamme. Ampiaiskammoisena en ole ihan varma, olinko kovin iloinen näistä vieraista.. Sinänsä oli vaikuttavaa seurata kahden puna-ampiaisen yhteenottoa banaaninkuorella! Olisi siitä riittänyt ihan varmasti molemmille..

Hellejakso kuivatti kaivomme, ja ruokajuomat piti tuoda kotoa. 

Vielä pystyi olemaan maalla yötä, koska aitan lämpötila oli noin 20 astetta. Elämys muuten sekin, yöpyä keskellä korpea; seurata iltakävelyllä lepakoiden lentoa, tähtiä ja satelliitteja, käpertyä puuntuoksuiseen aittaan katselemaan kynttilänvalon leikkiä seinillä.

Toimme hamsterillemme tuliaisia maalta. Alkuinnostus tyssäsi melko nopeasti ja Tonttu päätyi lyhyen harkinnan jälkeen potkimaan purua kävyn peitoksi..

Jaahas, pitkähkö päivitys päättyy tähän ja ryhdyn valmistamaan kanttarellipizzaa. Nam!

-piiip-kukkajäärä

Hellekausi on jatkunut jo pitkään, mutta tänään on ensimmäinen päivä, kun kuumuus alkaa oikeasti jo vähän uuvuttaa. Kyllähän sitä pimeyttä/kylmää/märkää tietty Suomessa piisaa sitäkin, mutta huomaan jo kaipaavani syksyä. Eräänä iltana muutama päivä takaperin ilmankosteus tiivistyi lyhyeksi sateeksi, ja löysin itseni parvekkeella nautiskelemasta tippuvan veden äänestä ja tuoksusta, pimenevästä illasta, pisaroista katulampun valokeilassa.

Viime päivinä on tullut uitua monen monituista kertaa ja aina välillä on katseen kiinnittänyt jokin yksityiskohta kauniissa Suomen luonnossa, ja olen antanut kameran laulaa. Tällä kertaa annoin periksi tarkkojen lajinmäärityksien suhteen. Erityisesti kukkajäärän määritys lajilleen osoittautui liian hankalaksi tällaiselle maallikolle. Oli töpöä, rusoa, korpea, ja vaikka mitä kukkajäärää. Joku viisaampi saa tehdä tarkan määrityksen, jos tälle sivulle eksyy ja kuvasta pystyy ylipäätään kaikki olennaiset tuntomerkit poimimaan.

Kukkajäärä

Jänöyökkönen (nuori toukka)

Hyvää syntymäpäivää äiti!

Tässä sinulle niittykukkia ja ruusuja syntymäpäiväsi johdosta. Olet tärkeä ja rakas, vaikka hajamielinen tyttäresi unohtikin jälleen kerran merkkipäiväsi.