Lumeton joulu Heinolassa

Mustahan siitä tuli, joulusta. Se ei kuitenkaan lopulta liiemmin haitannut, sillä tunnelma oli kuitenkin kovin joulunpunainen ja kultaisen kukertava. Aurinkokin tohti välillä pilkistää. Kameraa piti ulkoiluttaa kauniintalvisten maisemien puutteessakin, koska into luontokuvaukseen on tällä hetkellä sen verran kova uuden järkkärin myötä. Kuvissa on näkymiä kävelylenkiltä Koskensaaressa, sekä pihan pienten eläinten tohinoista. On joukossa otos Heinolan lintutarhan vetonaulastakin, Julli-korpista. Kovasti yritettiin Jullia saada haastelemaan, mutta tyytyi vain katselemaan meitä korpinsielukkailla silmillään.

Joulukortteja mehiläisvahalla, Christmas cards with encaustic wax.

Monet joulut ovat menneet niin, etten ole saanut aikaiseksi lähettää korttitervehdyksiä, saati valmistaa kortteja itse alusta asti. Nyt kuitenkin iski inspiraatio kaivaa esiin mehiläisvahat, ja taiteilla jokaiselle vastaanottajalle uniikki kappale jouluöistä metsämaisemaa. Vauhtiin päästyäni tekniikka hioutui ja lopulta kortteja valmistui tiuhaan tahtiin.

Seuraavassa esittelen vaihe vaiheelta kortintekoprosessin. Kaikki työssä tarvittavat välineet ja värit ovat tilattu täältä.

1. Kuumalle raudalle sulatetaan jouluisia värejä siten, että yläosassa olisi vaaleita ja alaosassa tummia sävyjä.

2. Värit levitetään A6-kokoiselle korttipohjalle. Jouduin yleensä tekemään kaksi vetoa arkin yli, jotta väriä tuli tarpeeksi, eikä paljaita kohtia jäänyt näkyviin. Halutessaan voi raudalla levityksen lisäksi painella värejä arkille, jolloin tekstuuriin saa elävyyttä. 

3. Vaha jähmettyy varsin nopeasti, jonka jälkeen kortin pinta käydään läpi sukkahousulla hieroen. Tämä saa värit hohtamaan ja kortin kiiltämään kauniisti.

4. Kortti puolitetaan, jolloin saadaan A7-kokoisia aihioita. 

5, Korttiin kaiverretaan haluttuja kuvia ja tekstejä kaiverrustyökalulla. Esimerkiksi kuusia ja tähtiä/lumihiutaleita on helppo tehdä kaivertamalla vahaa pois. Kaiverruksessa irronnutta vahaa voi välillä varovasti pyyhkiä kortilta käyttämällä esim. sukkahousua tai kuivaa pensseliä.

6. Lopuksi A7-kokoinen kortti liimataan A6-kokoiselle korttipohjalle, jolloin kuvalle muodostuu kauniit kehykset. 

Antoisia askarteluhetkiä! 

Joulukuinen tähtiretki lumettomassa maisemassa

Olisihan se lumi ihana juttu. Moneltakin eri kantilta ajateltuna. Maija Meikäläiselle se toisi valoa pimeään vuodenaikaan, loisi talventunnelmaa ja antaisi mahdollisuuden talviurheilun harrastamiseen. Enemmän olen kuitenkin huolissani viattomista luontokappaleista. Heille lumen saapuminen voi olla elämän ja kuoleman kysymys. Kuvittele nyt esimerkiksi talviturkkiinsa vaihtanutta jänistä, joka loistaa harmaan maaston keskeltä jokaisen saalistajan silmään. Itse löydän lumettomuudesta tasan kaksi plussaa: helppo pyöräillä töihin ja hyvä kuvata tähtitaivasta, kun maasto ei heijasta valoa. Alla tämäniltaisia otoksia.

Andromeda.

Linnunrataa.

Orion nousee.

Tähden heijastuvat järven pinnasta.

Hailakoita revontulia.

Seulaset.

Hiirivuoren luonnonsuojelualue

Olemme saaneet myöntävän päätöksen hakemastamme luonnonsuojelualueesta. Nimesimme sen Hiirivuoren luonnonsuojelualueeksi ja se käsittää 11,3 hehtaaria erilaisia luontotyyppejä joihin lukeutuu kallioita, tuoretta ja lehtomaista kangasmetsää, korpia (mustikkakorpea ja muurainkorpea), rämeitä (korpirämettä) sekä nevarämettä (lyhytkorsinevaräme). Tuntuu erityisen hyvältä tietää, että alueella kasvit ja eläimet saavat elää normaalia kiertokulkuaan. Alla tunnelmia eiliseltä. Kaikki kuvat ovat tällä kertaa mieheni ottamia.

Saukon rapuaterian jätteet.

Tähdistöjä ja revontulia Pankalammen rannalta

Sain eilen kaverilta hälytyksen revontulista noin klo 22 ja sen ihmeempiä miettimättä puin pikaisesti päälle ja kävelin kameran ja jalustan kanssa lähirannalle. Toisin kuin edellisellä kerralla, nyt tiesin, mitä asetuksia kamerassa kannattaa käyttää ja ylipäätään miten kamera toimii. Revontulet eivät olleet näyttävyydessään samaa kaliiberia kuin muutamat tänä syksynä esiintyneet, mutta 10 sekunnin valotusajalla kennolle tarttui sävyjä, joita paljas silmä ei erottanut. Suuntasin kameraa myös muualle taivaankanteen, jolla säihkyi moni tuttu tähtikuvio.

Revontulia ja lentokone.

Joutsenta ja revontulia.

Lyyra ja revontulia.

Otava ja revontulia Mikaelin konserttitalon yllä.

Pankalammen laituri revontulien alla.

Kerääntyvää pilveä.

Otava ja lentokone.

Seulaset.

Loppusyksyn tunnelmia ja kaamosväsymyksen torjuntaa

Elämme taas aikaa, jolloin täytyy tehdä tietoisia päätöksiä elintapojen suhteen, jotta energiatasot pysyisivät edes välttävällä tasolla. Itse olen viritellyt kirkasvalolampun antamaa aamuihin valoa, vähentänyt makeisten ja kofeiinin kulutusta sekä kuunnellut inspiroivaa musiikkia. Eräs tapa haihduttaa mieleen vaivihkaa hiipinyt väsymys ja harmaus on -- mikäpä muukaan -- kuin luonnossa liikkuminen. Luonnosta löytyy aina jotain kaunista, vuodenajasta riippumatta.

Tiistaina taivaalla möllötti täysikuu ja sen ympärillä 22 asteen halorengas sekä sitä ylläsivuava kaari.

Kuuta ympäröivä 22 asteen rengas sekä pätkä ylläsivuavaa
kaarta.

Kuu.

Pyhäinpäivää seuraavana sunnuntaina lähdimme mieheni kanssa etsimään suppilovahveroita kotimetsästä. Saalis kertyi melkoiseksi ja metsä sai todistaa muutamiakin riemunkiljahduksia. Totesin, että jokainen löytämämme esiintymä sijaitsi rinteessä muutamien metrien päässä virtaavasta vedestä. En tiedä, oliko näillä tekijöillä merkitystä, mutta nyt ainakin mielemme karttaan on ilmestynyt uusia suppispaikkoja tulevien syksyjen varalle.

Suppilovahvero.

Suppilovahverosaalis.

Hietasen rannalta.

Keltainen lokakuu Heinolassa

Syntymäkaupunkini ja nuoruudenmaisemani Heinola on kuvauksellisen kaunis siltoineen ja puistoineen. Auringonpaiste sai keltaiset syyslehdet hehkumaan kävellessäni bussipysäkiltä lapsuudenkotiini. Kuvan rusakko torkkui pitkät tovit pihapensaan alla.

Forskullan kartanon portilla.

Torkkuva rusakko.

Jyrängönsillalla.