Riuska rupikonna ja suomaisemaa

Jäin tänä aamuna vällyihin kääntämään kylkeä, kun puolisoni lähti kesäpaikallemme keräämään puolukoita ja asentamaan lukkoja. Olisi pitänyt lyöttäytyä mukaan -- sen verran komean rupikonnan hän oli rantasaunalla bongannut. Mieheni uudella iPhone 6:lla saa upeita kuvia, eikä tietenkään kuvaajassakaan vikaa ole. Alempana niinikään mieheni ottama kuva Kolmhaukisen suosta. On upeaa jakaa rakkaus luontoon ja sen ihmeisiin. Mieheni luonnonsuojeluaiheista blogia voi käydä lukemassa osoitteessa http://kuudessukupuutto.net/.

Rupikonna.

Suo Kolmhaukisella.

Linnunrataa kuvaamassa

Tähtitaivaan kuvaajalla ei Suomessa ole aina niin helppoa. Nyt kun illat ovat vielä suht' lämpimiä ja tähtikirkkaita öitä esiintyy, niin ongelmia tuottaa linssien huurtuminen. Aurinkoisen päivän aikana ilman lämpötila nousee ja ilmaan mahtuu tällöin enemmän vesihöyryä. Illan tullen ilman viiletessä höyry halajaakin tiivistyä vedeksi ja optiikan lämpötilan laskiessa kastepisteeseen linssit ovatkin hetkessä pienten vesipisaroiden peittämät. Eilen päätin ehtiä kuitenkin ottamaan muutaman otoksen Linnunradan keskiosista ennen kuin kamera jäähtyy liikaa. Pimeää odotellessa kamera oli lämpimässä takin alla ja onnistuin kuin onnistuinkin valottamaan taivasta kameran pikkuhiljaa jäähtyessä.

Edellä mainittuun ongelmaan on erinäisiä ratkaisuja, mutta koska en omista edes järjestelmäkameraa, niin en ole ryhtynyt vielä selvittämään "ammattilaiskonstien" toimivuutta. Haaveissa olisi siis ihan ensimmäiseksi järjestelmäkamera ja kalansilmälinssi, jotta samaan kuvaan saisi koko Linnunradan komeuden. Tässä kuitenkin joitain seutuja Linnunradan upeasta vyöstä.

Kesäkolmion kirkkaat tähdet Vega, Deneb ja Altair hahmottuivat
ensimmäisenä hämärtyvällä taivaalla. Tässä näkyvät jo tähdistöjen
muutkin jäsenet.

Kassiopeian ympäristöä. Keskellä oikealla näkyy Andromeda-galaksin keskus.

Joutsen ja Lyyra.

Laihalammen varttuneet joutsenet

Olin iltakävelyllä niin kutsumallani lampireitillä, kun huomasin vanhat tutut joutsenet nousemassa rannalle etsimään iltapalaa. Ainoa ero edelliseen kohtaamiseen oli se, että viisi joutsenista oli kasvattanut tällä välin massansa moninkertaiseksi. Pienet suloiset joutsenet poikaset olivat vajaassa kolmessa kuukaudessa varttuneet nuoriksi aikuisiksi. Näky oli komea, eivätkä joutsenet juuri ujostelleet kameransa kanssa kyykkäilevää lenkkeilijää. 

Nuoret joutsenet alkusyksystä iltasyömingillä.

Joutsen ja poikanen alkukesällä.

Joutsenpoikue alkukesällä.

Laihalampi, Mikkeli.

Kuun kuvaaminen

Kuu mollottaa upeasti taivaanrannassa ja siinä erottuvat kauniisti pinnan kraaterit. Annat kameran laulaa ja huomaatkin, että joko kuu ylivalottuu roimasti ja muu maisema näyttää hyvältä, tai sitten kuusta erottuu yksityiskohtia ja muu maisema on käytännössä musta. Onko tuttua? Alla olevassa kuvassa ongelma on ratkaistu yhdistämällä kaksi kuvaa: Toinen on otettu automaattiasetuksilla siten, että kuun ympäristö on sopivasti valottunut. Toista varten kameran manuaaliasetukset on otettu käyttöön ja valotusaikaa on lyhennetty 0.0125 sekuntiin (ISO 200, aukkosuhde f/5.6), jolloin kuun yksityiskohdat pääsevät esiin. Kaksi kuvaa on sitten yhdistetty GIMP-kuvankäsittelyohjelmassa (ilmainen) "leikkaamalla" yksityiskohdat sisältävä kuu ja liittämällä se ylivalottuneen kuun päälle. Tässä tapauksessa yksityiskohdat sisältänyt kuu oli suurempi kuin ylivalottunut, jonka vuoksi joutui vielä kikkailemaan skaalaustyökalulla. Pienten kontrasti- ym. säätöjen jälkeen lopputulos miellyttää silmää. 

Kuu Puistokadun yllä.