Tähdistöjä ja revontulia Pankalammen rannalta

Sain eilen kaverilta hälytyksen revontulista noin klo 22 ja sen ihmeempiä miettimättä puin pikaisesti päälle ja kävelin kameran ja jalustan kanssa lähirannalle. Toisin kuin edellisellä kerralla, nyt tiesin, mitä asetuksia kamerassa kannattaa käyttää ja ylipäätään miten kamera toimii. Revontulet eivät olleet näyttävyydessään samaa kaliiberia kuin muutamat tänä syksynä esiintyneet, mutta 10 sekunnin valotusajalla kennolle tarttui sävyjä, joita paljas silmä ei erottanut. Suuntasin kameraa myös muualle taivaankanteen, jolla säihkyi moni tuttu tähtikuvio.

Revontulia ja lentokone.

Joutsenta ja revontulia.

Lyyra ja revontulia.

Otava ja revontulia Mikaelin konserttitalon yllä.

Pankalammen laituri revontulien alla.

Kerääntyvää pilveä.

Otava ja lentokone.

Seulaset.

Loppusyksyn tunnelmia ja kaamosväsymyksen torjuntaa

Elämme taas aikaa, jolloin täytyy tehdä tietoisia päätöksiä elintapojen suhteen, jotta energiatasot pysyisivät edes välttävällä tasolla. Itse olen viritellyt kirkasvalolampun antamaa aamuihin valoa, vähentänyt makeisten ja kofeiinin kulutusta sekä kuunnellut inspiroivaa musiikkia. Eräs tapa haihduttaa mieleen vaivihkaa hiipinyt väsymys ja harmaus on -- mikäpä muukaan -- kuin luonnossa liikkuminen. Luonnosta löytyy aina jotain kaunista, vuodenajasta riippumatta.

Tiistaina taivaalla möllötti täysikuu ja sen ympärillä 22 asteen halorengas sekä sitä ylläsivuava kaari.

Kuuta ympäröivä 22 asteen rengas sekä pätkä ylläsivuavaa
kaarta.

Kuu.

Pyhäinpäivää seuraavana sunnuntaina lähdimme mieheni kanssa etsimään suppilovahveroita kotimetsästä. Saalis kertyi melkoiseksi ja metsä sai todistaa muutamiakin riemunkiljahduksia. Totesin, että jokainen löytämämme esiintymä sijaitsi rinteessä muutamien metrien päässä virtaavasta vedestä. En tiedä, oliko näillä tekijöillä merkitystä, mutta nyt ainakin mielemme karttaan on ilmestynyt uusia suppispaikkoja tulevien syksyjen varalle.

Suppilovahvero.

Suppilovahverosaalis.

Hietasen rannalta.