Syyskesän elämyksiä

Seuraavassa muutamia vinkkejä, miten saada vaihtelua ruudun tuijotteluun ja sisällä kökkimiseen syksyisinä kesäpäivinä:

1.) Testaa, kuuletko vielä heinäsirkan äänen. Kyseiset koikkelehtijat ovat sankoin joukoin liikkeellä ja soittelevat kilpaa siipiviulujaan lähemmäs 20 000 hertsin taajuudella.

Heinäsirkka.

2.) Mene tarpeeksi aikaisin pihalle ihastelemaan aamukastetta, joka on nyt melkoisen voimakasta, sillä päivät ovat selvästi lämpimämpiä kuin yöt. Kaste tuo hämähäkinseitit hienosti esiin.

Aamukastetta hämähäkinseitillä.

3.) Ihastele tähtitaivasta, kun on vielä suht' lämmin ja pimeä tulee jo inhimilliseen kellonaikaan. Tähtitaivaalla komeilee nyt kesäkolmio, jonka muodostavat Joutsenen Deneb-, Lyyran Vega- ja Kotkan Altair-tähti. 

Kuvassa mm. Joutsenen ja Lyyran tähdistöt.

4.) Seuraa perhosten ja korentojen lentoa ja anna pienen osan sinua lentää vapaana niiden mukana. 

5.) Tässä mennään kenties reippaasti mukavuusalueen ulkopuolelle: Ärsytä ludetta varovaisesti ja testaa, päästääkö se ilmoille karkottavia yhdisteitä. 

6.) Tarkkaile järven tai lammen pohjaa rannan läheltä. Voit nähdä siellä vesiperhosen toukan touhuamassa ja etsimässä ravintoa. Toukka rakentaa pehmeän takaruumiinsa suojaksi toukkasuojuksen, johon se käyttää esimerkiksi tikkuja, kiviä, tai mitä tahansa materiaalia, jota sillä on saatavilla. 

Kuvassa vasemmalla keskellä tikuista itselleen
suojuksen rakentanut vesiperhosen toukka.

7.) Pidä silmät auki luonnossa kävellessäsi. Katso välillä taivaalle, sitten taas zoomaa pienten eliöiden maailmaan. Voit löytää kaunista kaikissa mittakaavoissa.

Sateenkaari Pankalammen suunnalta.

Höyhen vedessä.

Metsän taikaa ja naurislastuja nuotiolla

Tänään oli monessa suhteessa onnistunut päivä metsätilallemme. Ensinnäkin sää suosi ja loppukesän lempeä aurinko lämmitti sopivasti. Toiseksi, metsässä oli mukavaa käyskennellä ja etsiä sieniä, kun hyttysiä ei enää ole ja hirvikärpäsiä ei vielä ole. Kolmanneksi, hehtaareiltamme löytyi kuin löytyikin kanttarelliesiintymiä!

Kanttarellit

Metsän tunnelmaa

Toukka mustikanvarvulla

Järvisieni, Spongilla lacustris

Pihakaivon vettä oli enää kovin niukasti, ja sekin vähä tuoksui rikkiyhdisteille. Siispä jano yllätti metsässä. Onneksi kankailla oli vielä mahtavan suuria mustikoita, joita pari kourallista kiskaisemalla sammui janon tunne. Matkalla takaisin pihalle, löysimme Hiirilammen luusuasta järvisientä, joka on mielenkiintoinen, sientä muistuttava eläin.

Pihalle päästyämme laitoimme nuotion tulille ja perinteisten perunan, kyljyksen ja salaatin lisänä päätimme kokeilla jotain vallan uutta: grillattuja naurislastuja. Jopa hieman omaksikin yllätykseksi ne olivat erittäin maukkaita ja pääsevät varmasti lautaselle jatkossakin. Nauriit oli helppo viipaloida ohuiksi lastuiksi, jotka sitten vain laitoimme grillautumaan. Mitään mausteita tai kastikkeita ei ollut, ainoastaan lihasta jäänyt chili-marinadi, joka antoikin vähän lisämakua lastuille. Ne eivät kuitenkaan välttämättä tarvitsisi mitään -- koostumus oli rapsakka ja nauriin oma maku loistavasti esissä. 

Nauris nousee maasta

Naurislastujen kruunaama ateria kesäisellä pihalla

Ennen kotiinlähtöä istutimme kolme tammentainta, joille mietimme huolellisesti paikat pihapiiristä. Ymmärrykseni mukaan tammet voivat elää jopa tuhatvuotiaaksi. Omituista ajatella, että tuolla jossain on tammi, joka on elänyt pimeällä keskiajalla. Kuinka suuri se mahtaa olla.. Ei siis kai ihan sama, mihin sellaisen olennon istuttaa?

Tammentaimi

Päivän kruunasi luonnosta löytyneet pikkuihmeet, kuten kaunis mutta myrkyllinen ukonhattu, sekä valtava ristihämähäkki. Liitän mukaan myös edellisellä reissulla otetut kuvat rupikonnan poikasen retkestä ihmisen kämmenellä.

Ristihämähäkki

Ukonhattu

Rupikonnanpoikanen

Sammakonpoikia, vesimittareita ja häviö kanttarelliventissä

Matkalla "ranchille" jäin tänään pois kyydistä ennen määränpäätä tarkistaakseni kanttarellipaikkani. Siis sen ainoan kanttarellipaikan, jonka tiedän, jossa kasvaa niitä lumoavankeltaisia herkkuja usean neliömetrin alueella. Pettyneenä jouduin toteamaan, että olin hävinnyt pelin: joku toinen oli ehtinyt ensin apajille. Tuntui kuin olisin pelannut venttiä ja ahneena nostanut "Antaa niiden vielä kasvaa vähän suuremmaksi" -kortin, ja takkiin tuli. Onneksi mieli piristyi nopeasti tilallamme puuhatessa. Sillä välin kun mieheni suuntasi metsään keräämään mustikoita, täyttelin muutaman säilykerasian pihamme puutarhamarjoilla. Mustikoista valmistin juuri maukkaita muffinsseja, joihin ohje löytyy täältä.

Lisko seuraamassa mustikkasaaliin putsausta?

Kasvimaan kitkemisen, grillailun ja muun puuhailun ohessa oli mukavasti aikaa luontohavaintojen tekemiselle. Pihamme suorastaan kuhisi peukalonpään kokoisia sammakonpoikasia, ja niiden päälle oli vaikea olla astumatta. Huussin sisäänkäynnin luota löytyikin pari liiskaantunutta sammakonalkua :(. Kuvassa esiintyvä söpö veijari kuitenkin vielä porskuttaa ja etsii suojaa pelottavalta valokuvaajalta. Alempana kuva vähän kypsempään ikään ehtineestä rupikonnasta.

Sammakonpoikanen.

Rupikonna.

Huussin läheltä löytyi myös sittiäinen, josta blogissani on aiemminkin ollut kuvia. Suomessa voi käsittääkseni törmätä kolmeen eri shittiäi.. anteeksi sittiäiseen: isosittiäinen (sittisontiainen), metsäsittiäinen ja kevätsittiäinen. Viimeksi mainitusta on kuitenkin viimeksi tehty havaintoja 1960-luvulla. Isosittiäinen taas viihtyy karjan lähettyvillä, joten poissulkumenetelmällä päättelen kuvan yksilön kuuluvan metsäsittiäisiin. (Tyyppi muuten jauhaa jotain erehdyttävästi jätöksiltä näyttävää.)

Metsäsittiäinen.

Veden pintajännityksen avulla veden päällä elelevät vesimittarit ovat hyvin tavallinen näky laiturilla istuskellessa. Ne saalistavat ravinnokseen hyönteisiä, jotka ne pystyvät paikallistamaan vedenpinnan värähtelyjä aistimalla. Lisää tarinaa vesimittareista esimerkiksi täällä.

Vesimittari.

Lopuksi kuva huopaohdakkeen siementen lähdöstä lenninhaiventen avulla kohden uutta kasvupaikkaa.

Huopaohdake siemenvaiheessa.