sunnuntai 2. elokuuta 2015

Sammakonpoikia, vesimittareita ja häviö kanttarelliventissä

Matkalla "ranchille" jäin tänään pois kyydistä ennen määränpäätä tarkistaakseni kanttarellipaikkani. Siis sen ainoan kanttarellipaikan, jonka tiedän, jossa kasvaa niitä lumoavankeltaisia herkkuja usean neliömetrin alueella. Pettyneenä jouduin toteamaan, että olin hävinnyt pelin: joku toinen oli ehtinyt ensin apajille. Tuntui kuin olisin pelannut venttiä ja ahneena nostanut "Antaa niiden vielä kasvaa vähän suuremmaksi" -kortin, ja takkiin tuli. Onneksi mieli piristyi nopeasti tilallamme puuhatessa. Sillä välin kun mieheni suuntasi metsään keräämään mustikoita, täyttelin muutaman säilykerasian pihamme puutarhamarjoilla. Mustikoista valmistin juuri maukkaita muffinsseja, joihin ohje löytyy täältä.


Lisko seuraamassa mustikkasaaliin putsausta?
















Kasvimaan kitkemisen, grillailun ja muun puuhailun ohessa oli mukavasti aikaa luontohavaintojen tekemiselle. Pihamme suorastaan kuhisi peukalonpään kokoisia sammakonpoikasia, ja niiden päälle oli vaikea olla astumatta. Huussin sisäänkäynnin luota löytyikin pari liiskaantunutta sammakonalkua :(. Kuvassa esiintyvä söpö veijari kuitenkin vielä porskuttaa ja etsii suojaa pelottavalta valokuvaajalta. Alempana kuva vähän kypsempään ikään ehtineestä rupikonnasta.

Sammakonpoikanen.

Rupikonna.
Huussin läheltä löytyi myös sittiäinen, josta blogissani on aiemminkin ollut kuvia. Suomessa voi käsittääkseni törmätä kolmeen eri shittiäi.. anteeksi sittiäiseen: isosittiäinen (sittisontiainen), metsäsittiäinen ja kevätsittiäinen. Viimeksi mainitusta on kuitenkin viimeksi tehty havaintoja 1960-luvulla. Isosittiäinen taas viihtyy karjan lähettyvillä, joten poissulkumenetelmällä päättelen kuvan yksilön kuuluvan metsäsittiäisiin. (Tyyppi muuten jauhaa jotain erehdyttävästi jätöksiltä näyttävää.)

Metsäsittiäinen.
Veden pintajännityksen avulla veden päällä elelevät vesimittarit ovat hyvin tavallinen näky laiturilla istuskellessa. Ne saalistavat ravinnokseen hyönteisiä, jotka ne pystyvät paikallistamaan vedenpinnan värähtelyjä aistimalla. Lisää tarinaa vesimittareista esimerkiksi täällä.

Vesimittari.
Lopuksi kuva huopaohdakkeen siementen lähdöstä lenninhaiventen avulla kohden uutta kasvupaikkaa.

Huopaohdake siemenvaiheessa.

2 kommenttia:

  1. Heibba!
    Hyviä otoksia sulla noista ötököistä! Pitää kokeilla muffiniohjetta ja linkistähän löytyi myös vaikka mitä makeaa,
    nam.
    Tässä pari tietoiskua: Keltavästäräkki oli kolme vuosikymmentä sitten runsaimpia lintujamme. Taivaalta elokuussa kantautuva jatkuva muuttoäänten helskynä on enää pelkkä muisto.
    Ruokokerttunen lihottaa itseään kolmanneksen verran ennen kuin lähtee vaarantäyteiselle muuttomatkalleen Afrikan keski- ja eteläosiin. Eipä muuten kottaraisiakaan ole näkynyt. Onko teillä?
    Pippa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heipsun! Kiitoksia :) Hassua, kun en itse ole koskaan nähnyt/kuullut keltavästäräkkiä. Miksiköhän niitä ei enää näy täällä.. Kottaraisistakaan ei ole havaintoa. Mikä lie noita kantoja heittelee. Toivottavasti tulisivat takaisin edes osittain. Jaaha, uusi satsi mustikkamuffineja tehty. Pitänee mennä maistamaan :)

      Poista