Tänään oli monessa suhteessa onnistunut päivä metsätilallemme. Ensinnäkin sää suosi ja loppukesän lempeä aurinko lämmitti sopivasti. Toiseksi, metsässä oli mukavaa käyskennellä ja etsiä sieniä, kun hyttysiä ei
enää ole ja hirvikärpäsiä ei
vielä ole. Kolmanneksi, hehtaareiltamme löytyi kuin löytyikin kanttarelliesiintymiä!
 |
| Kanttarellit |
 |
| Metsän tunnelmaa |
 |
| Toukka mustikanvarvulla |
 |
| Järvisieni, Spongilla lacustris |
Pihakaivon vettä oli enää kovin niukasti, ja sekin vähä tuoksui rikkiyhdisteille. Siispä jano yllätti metsässä. Onneksi kankailla oli vielä mahtavan suuria mustikoita, joita pari kourallista kiskaisemalla sammui janon tunne.
Matkalla takaisin pihalle, löysimme Hiirilammen luusuasta järvisientä, joka on mielenkiintoinen, sientä muistuttava eläin.
Pihalle päästyämme laitoimme nuotion tulille ja perinteisten perunan, kyljyksen ja salaatin lisänä päätimme kokeilla jotain vallan uutta: grillattuja naurislastuja. Jopa hieman omaksikin yllätykseksi ne olivat erittäin maukkaita ja pääsevät varmasti lautaselle jatkossakin. Nauriit oli helppo viipaloida ohuiksi lastuiksi, jotka sitten vain laitoimme grillautumaan. Mitään mausteita tai kastikkeita ei ollut, ainoastaan lihasta jäänyt chili-marinadi, joka antoikin vähän lisämakua lastuille. Ne eivät kuitenkaan välttämättä tarvitsisi mitään -- koostumus oli rapsakka ja nauriin oma maku loistavasti esissä.
 |
| Nauris nousee maasta |
 |
| Naurislastujen kruunaama ateria kesäisellä pihalla |
Ennen kotiinlähtöä istutimme kolme tammentainta, joille mietimme huolellisesti paikat pihapiiristä. Ymmärrykseni mukaan tammet voivat elää jopa tuhatvuotiaaksi. Omituista ajatella, että tuolla jossain on tammi, joka on elänyt pimeällä keskiajalla. Kuinka suuri se mahtaa olla.. Ei siis kai ihan sama, mihin sellaisen olennon istuttaa?
 |
| Tammentaimi |
Päivän kruunasi luonnosta löytyneet pikkuihmeet, kuten kaunis mutta myrkyllinen ukonhattu, sekä valtava ristihämähäkki. Liitän mukaan myös edellisellä reissulla otetut kuvat rupikonnan poikasen retkestä ihmisen kämmenellä.
 |
| Ristihämähäkki |
 |
| Ukonhattu |
 |
| Rupikonnanpoikanen |
Ihanaa kesäpäivää!
VastaaPoistaHerkullisen näköisen annoksen olet loihtinut, varmaan makukin on herkullinen! Saku sammakko on kyllä söötti, vaikken ole koskaan "uskaltanut" ottaa sitä kämmenelle. Lapin serkkuni sen sijaan sata vuotta sitten löysi liiterin puruista sammakon eikä meikätyttö siihen koskenut, huh. Oli se kylläkin paljon suurempi kuin tuo Saku.
Pihassa lenteli korento, jonka tuntomerkkien perusteella määritin ruskoukonkorennoksi (koiras). En ollut aiemmin nähnyt, vaikka se on kirjan mukaan yleisimpiä korentojamme.
Jaa me toivotamm... tammentaimille menestystä, jotta kasvavat suuriksi ja ihaniksi lehvistöiksi suojaamaan porottavalta auringolta.
Onnea ja menestystä teille muutenkin:)
P&J
Kesäistä päivää myös sinne! Enhän minäkään varmaan viitsisi isoa sammakkoa ottaa kämmenellä.. Tuommoinen pikkuinen ja söötti on vähän eri asia :) Tuo muuten saattaa ollakin rupikonna eikä sammakko. Vaikea määrittää, kun noin pienellä ei vielä ole niitä "rupia" siihen malliin. Ruskoukonkorentohan on vaikuttava "kepakko". Ennen suuret korennot aiheuttivat väristyksiä, mutta nyt lähinnä ihastelen niitä. Tammilla vie tosiaan kauan, ennenkuin antavat varjoa pihalle, mutta toivottavasti lähtevät kasvamaan tuosta. -J
Poista