lauantai 25. kesäkuuta 2016

Keskikesän luontohavaintoja

Tämän juhannuksen ärsyttävin laji (tai itse asiassa heimo) on helppo nimetä: hyttyset. Verenimijöillä oli bileistä parhaimmat, mistä todistaa selästäni löytyvät noin 201 kutiavaa puremajälkeä :). Entä mikä olisi harvinaisin havainto?

Juhannusaattoiltana nuotion ääressä istuessamme vilisti silmän nurkassa jokin pieni nisäkäs. Se luikahti pikimmiten kiven koloon, mutta ehdin saada sen verran tuntomerkkejä mieleen, että kyseessä oli joko koivuhiiri (Sicista betulina) tai peltohiiri (Apodemus agrarius). Kumpaakaan en ole aiemmin tavannut, ja mahdollisesti tämä oli once-in-a-lifetime -havainto.

Linnuista harmaasiepolla ja peukaloisella oli pesintä selkeästi käynnissä. Myös pyrstötiaisia saimme ihailla, kun ne hyppivät oksistossa.

Harmaasieppo.

Harmaasiepon poikaset

Peukaloisen pesä
Pyrstötiainen.

Entäpä sitten hyönteisten maailma? Ekstraliikuntaa tuli perinteisesti perhosten perässä hyppiessä. Seuraavien kuvien lajit sain napattua kameran muistiin:

Haapaperhonen (Limenitis populi)

Pihlajaperhonen?

Ruutumittari (Chiasmia Clathrata)
Onneksi jotkin kuvauskohteet ovat aina helppoja! Turhauttavien jahtaushetkien jälkeen voipi asettua kauniin kukinnon äärelle, ja nappaista kuvan kasvista. Onnistuu aina (paitsi tuulisella säällä..).


Vuohenputki.

Harakankelloa.
Ruusuruoho.


tiistai 21. kesäkuuta 2016

Hietapistiäinen pesäntekopuuhissa

Tämä kaveri aiheutti joskus menneinä vuosina vilunväristyksiä "pisteliäällä" olemuksellaan. Nyt huomasin kuitenkin seuraavani kiinnostuneena petopistiäisiin kuuluvan hietapistiäisen (Ammophila sabulosa) puuhia ystäväni pihan hiekkalaatikolla. Se kaivoi koloa hiekkaan, ja toisessa kuvista voi nähdä sen kuskaavan hiekanjyviä pois syntyvästä pesästä.

Kotiintultuani perehdyin lajin ominaispiirteisiin tarkemmin hyödyntäen jälleen kirjahyllystämme löytyvää aarretta, Chineryn hyönteisopasta. Sieltä ilmeni, että saatuaan kolon kaivettua, hietapistiäisnaaras raahaa sinne lamauttamansa kookkaan kaljun perhostoukan, johon se munii. Loistoukka käyttää sitten elävää isäntätoukkaa ravintonaan kunnes koteloituu.

Laji on muita hyönteisiä pyydystävänä otuksena hyödyllinen puutarha-apuri tuholaisten torjunnassa.





keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Keihäsmittari huussin seinällä

Olisikohan pitänyt aikanaan pyrkiä hyönteistutkijaksi? Yhä uudelleen törmää johonkin siivekkääseen tai muuhun kuusijalkaiseen, joka lumoaa kauneudellaan (tai kammottavuudellaan, jos muistuttaa tieteisromaanin hirviötä pienoiskoossa). Viimeisin kohtaaminen oli eilen huussissa, kun huomasin valkoisella seinällä lepuuttelevan perhosen. Sen väritys oli kauniin tumma-valkoinen, ja kuviot siivissä muistuttivat ornamentteja.

Mieheni teki heti karkean määrityksen "mittari", ja etsi minulle oikean kohdan Chineryn hyönteisoppaasta. Jonkin aikaa lajeja selattuani totesin kyseessä olevan keihäsmittari, Rheumaptera hastata, pohjoisella pallonpuoliskolla yleinen, päivällä tavattava perhoslaji. Lajin tunnistettuani tuntui kuin olisin saanut bingon. Oli hämmästyttävää, miten tietyllä tavalla täysin satunnaiselta vaikuttava kuviointi onkin tarkasti geenien määrämä, ja kirjan piirrosperhonen näytti identtiseltä löytämäni yksilön kanssa pienintä yksityiskohtaa myöten.


PS: Linkitän tähän postaukseen tuoreesta Edinburghin reissusta tekemäni koosteen, joka löytyy osoitteesta https://www.youtube.com/watch?v=G7kRpKfx9NE. Mukana ei ollut järjestelmäkameraa, mutta iPhone6s kelpaa mukavasti lähikuvien ja panoraamojenkin ottamiseen.