Loppukesän ilta metsän rauhassa.

Mikään ei liene yhtä tehokas tapa lieventää töidenalkustressiä kuin illanvietto metsän ympäröimässä pihapiirissä, jossa jotakuinkin ainoa ääni lähtee heinäsirkoista. Tänään ilman kosteusprosentti tuntui lähentelevän sataa, joten pulahdus lampeen raikasti mukavasti. Sen jälkeen parit makkarat nuotiolla ja rentoutunut fiilis oli taattu. Tuli sitä vähän töitäkin tehtyä:

 
Enpä olisi uskonut vielä parikaan kuukautta sitten, että tänä kesänä ladon heiniä ( + vattua, nokkosta jne. jne..) seipäille kuivumaan -- tässä nämä nyt kuitenkin komeilevat. Takana vattupuskien alta paljastunut timjamipensas.